Kaskisten tulevaisuudesta käytävä keskustelu herättää monia ajatuksia. Talous, kieli ja identiteetti nousevat esiin tavalla, joka koskettaa jokaista asukasta. Nyt on tärkeää, että keskustelua käydään harkiten ja kunnioittavasti, sillä päätökset, joita teemme, määrittävät Kaskisten suunnan pitkälle tulevaisuuteen.
Keskustelu mahdollisesta kuntaliitoksesta herättää monenlaisia ajatuksia. Jotkut näkevät sen mahdollisuutena vahvistaa tulevaisuutta, toiset taas pelkäävät, että oma päätösvalta ja identiteetti heikkenevät. Itse uskon, että liitosta on ehdotettu ennen kaikkea taloudellisista syistä.
Kaskisten talous on pieni ja herkkä muutoksille. Kaupunki maksaa tällä hetkellä valtiolle lähes miljoona euroa negatiivista valtionosuutta, mikä on poikkeuksellisen paljon näin pienelle paikkakunnalle. Siksi on ymmärrettävää, että keskustelua liitoksesta käydään. Samalla on tärkeää, että odotamme valtionosuusuudistuksen tuloksia, jotta tiedämme tarkemmin, mihin suuntaan taloutemme on kehittymässä ja millaisia ratkaisuja tulevaisuus vaatii.
Kaskinen on aina ollut vahvasti kaksikielinen kaupunki. Suomen- ja ruotsinkieliset ovat eläneet täällä rinnakkain, ja kielet ovat olleet osa arkea. Vuoden 2019 kuntaliitosneuvottelut kuitenkin repivät paikalliset kieliryhmät hetkellisesti erilleen, ja se oli monelle raskasta aikaa. Siksi toivon, että tällä kertaa käymme keskustelua rauhallisesti ja sivistyneesti – vaikka tunteet ovatkin monella pinnassa.
Kaskinen on ollut itsenäinen kaupunki jo yli 240 vuotta. Nyt yksi syy siihen, että itsenäisyytemme horjuu, on valtion vuoden 2023 voimaan tulleen sote-uudistuksen jälkeinen negatiivinen valtionosuus. Uudistus muutti merkittävästi kuntien taloudellista tasapainoa, ja pienille kunnille, kuten Kaskiselle, se on tarkoittanut aiempaa suurempaa taloudellista painetta. Tämä on todellisuutta, jota emme voi sivuuttaa, mutta senkin keskellä meidän on pidettävä kiinni arvokkuudesta ja yhteistyöstä.
Närpiössä kielitilanne on erilainen, koska ruotsinkieliset ovat selvä enemmistö. Suomen kieli ei ole ollut siellä yhtä vahvassa asemassa, vaikka vuodesta 2016 lähtien kaupunki on ollut virallisesti kaksikielinen. Kehitys on edennyt hitaasti, mikä on ymmärrettävää, sillä Närpiössä on nykyään paljon myös muun kielisiä asukkaita.
Kristiinankaupunki puolestaan muistuttaa tältä osin Kaskista: siellä suomen- ja ruotsinkielisiä on ollut tasaisesti, eikä kumpikaan ryhmä ole ollut ylivoimainen enemmistö. Siksi kieliasiat ovat Kristiinankaupungissa toimineet hyvin – aivan kuten Kaskisissa.
Olen itse asunut Närpiössä vuoteen 2006 asti. Siskoni ja monet serkkuni asuvat siellä edelleen, ja heidän kokemuksensa mukaan kaupungin palveluita on toisinaan hankala saada suomeksi. Tämä on asia, jonka minun täytyy huomioida päätöksenteossa. Kielen ei tulisi olla este sille, että saa palvelua tai pystyy osallistumaan yhteisiin asioihin.
Jos kuntaliitoskeskustelussa päädytään etenemään, silloin on tärkeää tarkastella, mitä kunnat konkreettisesti tarjoavat liitoksessa. Tämä nousee suurimmaksi prioriteetiksi, sillä päätöksen on perustuttava todellisiin hyötyihin ja selkeään kokonaiskuvaan – ei vain oletuksiin tai pelkoihin. Meidän on nähtävä, mitä Kaskinen voisi saada ja mitä mahdollisesti menettää, jotta voimme tehdä vastuullisen ja kestävän ratkaisun.
Kaikkein hienoin lopputulos olisi se, että Kaskinen voisi jatkaa itsenäisenä kaupunkina – vakaana, elinvoimaisena ja yhteistyökykyisenä. Se olisi osoitus siitä, että myös pieni kaupunki voi pärjätä, kun tahto ja yhteishenki ovat vahvoja.
Leif Aspbäck
Kaupunginvaltuutettu, Kaskinen
Kokoomus
Lisää uusi kommentti